Tämä sama maisema

aamusta iltaan

viikosta kuukauteen

vuodesta toiseen

elämältä elämälle.

Sen kaaret

sen muodot

sen kuiskaus

sen huuto

vaikkei sanoja missään.

Silti ymmärrän.

On jotain, mikä pysyy.

On jotain, mikä jättää jäljen.

Antaa turvaa.

Ja tekee minustakin totta.

-Hanna Ekola-